1.4.99

Kausi 1998-1999

Ramsaun MM-kisat

What is for you, won't go by you...

Ramsaun vuoden 1999 MM-kisojen suurmäen kilpailu käytiin 21.2. Bissenillä sumuisessa säässä. Kisasta ennakoitiin tasaista ja jännittävää, ja sellainen se kieltämättä olikin. Mitään suurempia yllätyksiä ei koettu, kärjessä olivat tutut nimet, ja vieläpä tuttuakin tutummassa järjestyksessä. Vesikelillä japanilaiset olivat vaikeuksissa, heidän vauhtinsa laskivat ylämäessä liian alas. Saksa otti kaksoisvoiton Martin 'Aero'Schmittin johdolla Sven Hannawaldin säestäessä häntä kakkostilallaan. Paras japanilainen, Hideharu Miyahira, otti pronssitilan Janne Ahosen nenän edestä. Jannelle neljäs sija oli suuri pettymys, olihan hänen kautensa ennen MM-kisoja mennyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Arvokisoissa ei ole pahempaa kuin jäädä ensimmäisenä miehenä mitalisijojen ulkopuolelle, sen sai Janne karvaasti kokea jo toisissa arvokisoissa peräkkäin. Mutta kaikkea ei oltu näissä kisoissa vielä nähty...

Suurmäen kisan jälkeen joukkuemäestä odotettiin kahden suuren, Saksan ja Japanin välistä kilpailua. Suomella ei arvioitu olevan kovin suuria mahdollisuuksia mitalipallille. Itävaltalaiset odottivat kovasti joukkueeltaan mitalia, tai muuten Mika Kojonkoski olisi lähetetty maitojunalla takaisin kotiin... Suomalaiset olivatkin ottaneet tavoitteekseen ja motokseen "Kojonkoski Timbuktuun!"

Ramsaun kisojen joukkuemäen kilpailu käytiin Bissenillä 23.2. kunnon lumituiskussa. Suomen joukkueen tilanne ei ollut kisaan lähdettäessä paras mahdollinen, kun Janne kärsi 38 asteen kuumeesta. Kisa oli alusta asti hyvin jännittävä ja jopa tramaattinen, kun Saksan ensimmäinen hyppääjä Sven Hannawald kaatui ylipitkän hyppynsä. Hän kuitenkin selvisi kaatumisestaan ilman vammoja. Suomi aloitti kisan hyvin, Ville Kantee onnistui venymään tärkeässä paikassa odottamattomalla tavalla ja hyppäsi kelvon 117,5 metriä kantaneen hypyn. Myös Jani Soininen jatkoi Villen linjaa ja venyi 116,5-metriseen. Mika Laitinen sitä vastoin pysyi omalla vaatimattomalla tasollaan. Janne pystyi kuumesairaanakin pysymään omalla tasollaan ensimmäisellä hypyllään - tulos 123 metriä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kärjessä olivat odotetusti mahtihyppyjä hypänneet saksalaiset Hannawaldin kaatumisesta huolimatta ja Japani. Perässä tuli Itävalta turvallisella erolla Suomeen.

Joukkuemäen toisella kierroksella suomalaisista oman leiviskänsä hoitivat tyylikkäästi Kantee ja Soininen säilyttäen ensimmäisen kierroksen hyvän tasonsa. Dramatiikkaa koettiin taas, kun jo toinen saksalaishyppääjä kaatui hyppynsä kisan aikana. Duffnerin kaatuminen oli miehen omaa huolimattomuutta, hyppy oli jo hyvin hallinnassa kun hän loppuliu'ussa lensi bersiilleen. Oma moka! Jannen toinen hyppy oli pettymys, mutta hypyn huonous ei johtunut miehestä vaan taudista. Janne ei ollut kuulemma kisan aikana edes tiennyt, mille kierrokselle ollaan menossa ja olo oli ollut kuin narkoosissa... Uskomattominta kisassa oli se, että kahdesta kaatuneesta hypystä huolimatta Saksa onnistui lopulta voittamaan joukkuemäen maailmanmestaruuden vaivaisen 1,9 pisteen erolla Japaniin. Itävallan viimeisen hyppääjän Horngacherin limboilusta huolimatta Itävalta saavutti pronssimitalin reilulla erolla Suomeen.

MM-kisojen viimeinen mäkikilpailu käytiin hieman epätavallisesti iltakisana 26.2. Ramsaun normaalimäessä. Kaksi vuotta aiemmin saavuttamaansa maailmanmestaruutta puolusti Suomen Janne Ahonen. Harjoitusten perusteella suosikeiksi olivat nousseet japanilaiset suurmäen pronssimies Miyahiran johdolla. Itse kisassa japsien hyppy kulki mahtavasti, kolmoisvoitto oli uskomaton temppu! Paras ei-japanilainen oli Janne, jolle kisat olivat kokonaisuutena hirmuinen pettymys: Upeasti menneen alkukauden jälkeen tuomisina Ramsausta ei ollut kuin kolme harmittavaakin harmittavampaa neljättä sijaa. Mitali oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana... Ei auta kuin toivoa, että kotikisoissa kahden vuoden kuluttua olisi sitten Jannen vuoro taas juhlia mitalia.

Janne jyräsi mäkiviikolla tasaisuudellaan, ja juuri tasaisuus kuvasi hänen hyppyjään Ramsaussakin. Loistokkuus ja mitaleille vaadittava venyminen jäivät puuttumaan, rutiinisuorituksilla ei MM-tasolla oteta mitalia... Ellei sitten joku kärjessä olevista epäonnistu omassa suorituksessaan, ja näinhän ei näissä kisoissa käynyt. Ensimmäisen kierroksen johtomiehet pitivät pintansa myös toisella, joka kisassa.

Ramsaun jännittävät ja tapahtumarikkaat hiihdon MM-kisat vuosimallia 1999 ovat ohi, NÄHDÄÄN LAHDESSA 2001!

Yhteenveto kaudesta 1998-1999

Mäkihyppykausi 98-99 alkoi totuttuun tyyliin marraskuun lopulla kahdella kisalla Lillehammerin olympiamäessä. Jo silloin nähtiin, kuka tulisi tahtipuikkoa kaudella heiluttamaan. Ennen kauden alkua oltiin huhuttu Saksan uudesta ilma-aseesta Martin 'Messer'Schmittistä, ja avauskilpailut osoittivat, että huhut pitivät paikkansa. Kolmessa ensimmäisessä kisassa kellään muulla kuin 'Aero'Schmittillä ei ollut mitään asiaa voittajakorokkeelle. Viimein neljännessä kisassa taian mursi Janne Ahonen ottaen voiton Chamonix'n normaalimäessä. Ennen joulutaukoa hypätyissä kahdessa Harrachovin kisassa Schmitt ei ollut mukana, ja niinpä Jannella oli helppo työ korjata potti kotiin ja siirtyä maailmacupin johtoon.

Mäkiviikkoa odoteltiinkin sitten innolla monella suunnalla. Monessa leirissä oltiin sitä mieltä, että vasta mäkiviikko näyttäisi Martinin pään kestävyyden. Viikon ensimmäinen kisa Oberstdofissa sujuikin nuoren saksalaisen mäkikomeetan komennossa. Jannella ei sen sijaan mennyt kovin hyvin, kuten ei koskaan Oberissa. Hänen oli tyytyminen viidenteen sijaan. Tourin seuraavasta mäestä Garmisch-Partenkirchenissä Jannella olikin edellisiltä vuosilta sekä hyviä että huonoja muistoja. Päällimmäisenä ehkä mielessä upea voitto vuonna 1995, sekä harmittava kaatuminen sitä edeltävänä vuonna. Tälläkään kertaa ei mennyt hassummin, toinen sija tuli Martinin voittamassa kilpailussa.

Turneen kolmas mäki, Innsbruck, olikin sitten tällä kertaa epäonninen paikka talven tähdenlennolle. Harjoituksissa hyppyytettiin hyppääjiä aivan liian kovilla vauhdeilla, ja Martinin kohtalona oli kaatuminen ylipitkän hypyn jälkeen. Tämän talven vitsaus mäkihypyssä ovatkin olleet liian monessa kisassa liian kovat vauhdit. Kilpailun johtajat leikkivät hyppääjien terveydellä halutessaan aikaansaada näyttäviä kilpailuja. Oli miten oli, Martinin kaatuminen rassasi häntä sen verran pahasti, että kahdessa jäljellä olevassa kisassa hänen hyppynsä olivat kaukana tasostaan. Niinpä temmellyskenttä jäi avoimeksi muille yrittäjille.

Tilaisuuteen tarttuivat hanakimmin Japanin Noriaki Kasai ja tietysti Suomen Janne Ahonen. He taistelivat tiukasti mäkiviikon voitosta. Innsbruckissa Janne oli taas toinen, mutta voittajan pallilla tuuletteli tällä kertaa Kasai. Ennen viimeistä kisaa taisteluparilla oli eroa vaivaiset 0,4 pistettä ja ennen viimeisen kisan viimeistä kierrosta vain 0,3... tiukille meni!

Bissenillä nähtiinkin sitten huikaisevan jännittävä kilpailu. Toisella hypyllään Janne onnistui repimään tarvittavan suuren pesäeron Kasaihin ja juhlat olivat valmiit alkamaan! Bissenin toisella sijallaan Janne varmisti itselleen mäkiviikon voiton, joka tuli hiukan harvinaisemmalla tavalla - ilman yhtään osakilpailuvoittoa. Mutta sillä nyt ei ollut mitään väliä, kun kerran tuli kokonaiskilpailun voitto. Tasaisuus on valttia mäkiviikolla...

Mäkiviikon jälkeen maailmancup jatkui parilla kisalla Sveitsin Engelbergissä, missä Janne saavutti kauden neljännen voittonsa, ja jatkui sitten Puolan Zakopanessa. Siellä hypätyssä toisessa kisassa Janne otti myöskin voiton, joka olisi voinut tulla hiukan toisella tavalla. Toisella hypyllään Janne nimittäin liiteli selvästi liian pitkälle, ja oli suoranainen ihme että hän pysyi hyppynsä pystyssä. Hypyn jälkeen Janne tuuletti lähes villisti. "Tuuletin siksi, että säilyin hengissä", hän selitti myöhemmin. Pitääkö joku mäkimies uhrata, ennen kuin idiootit tuomaritornissa tajuavat mitä oikein tekevät?

Seuraavaksi olikin sitten kaukomatkailun aika, kun vuorossa olivat kisat Japanissa. Matka toiselle puolelle maapalloa ei olisi voinut suomalaisilta paljon huonommin enää sujua, sillä he jäivät mottiin Varsovan lentokentälle pariksi päiväksi. Tämän vuoksi he ehtivät Japaniin nippa nappa ajoissa kisailemaan. Aikaero ja matkan rasitukset painoivat suomalaisia sen verran, ettei heidän hypyistään tahtonut tulla yhtään mitään. Jannekin jäi kummassakin kisassa rahapalkintosijojen ulkopuolelle. Edessä oli paluu Eurooppaan, ja hetimmiten kaksi kisaa Saksassa, Willingenissä. Näistä jälkimmäinen päättyi Jannen osalta huonoimmalla mahdollisella tavalla eli kaatumiseen.

Viimeiset kisat ennen Ramsaun MM-kisoja oli tarkoitus hypätä Harrachovin lentomäessä. Juuri MM-kisojen läheisyydestä johtuen monet maat jättivät Tsekin matkan väliin ja lähettivät paikalle vain B-maajoukkueen, ja mm. Schmitt ei ollut taaskaan leikissä mukana. Kuitenkin huonoista sääoloista johtuen ensimmäinen kisa peruttiin kokonaan, ja toinenkin hypättiin vain suurmäestä. Ja sekös harmitti paikalle vaivautuneita lentomäkihulluja... Koska vastustajina oli lähes pelkästään tusina- ja varamiehiä, Jannella oli helppo tehtävä ottaa voitto tässä viimeisessä MC-kisassa ennen MM-mittelöitä.

Ramsaun MM-kisat tuli käsiteltyä jo tuossa edellä, joten hyppäämme jättiloikalla niiden yli ja keskitymme aikaan jälkeen Ramsaun. Maailmancup-kiertue jatkui Puijolla hypätyllä iltakisalla. Jo harjoituspäivänä Kuopiossa nähtiin maailman seitsemässadas ihme, kun cupin johtaja vaivautui paikalle hyppäämään harjoitushypyt. Lähes aina aikaisemmin kyseinen herra on saapunut paikkakunnalle vasta kisapäivänä. Toinen ihme oli se, että Janne sai kerrankin hypätä Puijon kisan terveenä. Siitä nyt ei tainnut olla hänelle yhtään mitään hyötyä, vaan pikemminkin päinvastoin. Kilpailu meni kaikilta suomalaisilta penkin alle. Jannekin jäi kärkimiehistä kummallakin hypyllä kymmenen metriä, ja kaupanpäälle tuli vielä kaatuminen toisella hypyllä. Tuloksena oli kauden huonoin sijoitus (18:s) Schmittin voittamassa kilpailussa. Jannen johto World Cupissa oli enää alle kaksisataa pistettä.

Sirkus jatkui seuraavaksi Lahdessa Salpausselän kisoilla. Valitettavasti kisat joutuivat taas-jälleen-kerran tuulen armoille, ja viikonlopun aikana ei pystytty hyppäämään kuin yksi ainokainen kilpailu, joka sekin typistyi yhden kierroksen tynkäkisaksi. Tämä 'suurmäen kilpailu normaalimäessä' (YLE:n teksti-tv 6.3.99) oli kaikesta huolimatta todella jännittävä ja mielenkiintoinen. Tuuliolot olivat vaihtelevat ja epätasaiset, puuskissa jopa vaaralliset hyppääjille. Tuloslistan kärki olikin yllättävää luettavaa kisan jälkeen. Voiton vei maailman tyylikkäin hyppääjä Kazuyoshi Funaki, joka samalla siirtyi WC:ssä kakkoseksi, mutta jo toiselta sijalta löytyi todellinen yllätysnimi, nimittäin Reinhard Schwarzenberger. Hän hallitsi vaikeissa oloissa hyppynsä täydellisesti, ja loihti Mika Kojonkosken kasvoille aurinkoisen hymyn. 91,5 metriä ja kauden ylivoimaisesti paras sijoitus! Ihan yhtä suuri yllätys kuin Reinhardin kakkossija oli myös Pekka Salmisen kahdeksas tila. Way to go guys! Keep up the good work!

Seuraava kilpailu Trondheimissa olikin sitten katastrofaalinen maailmancupin kahdelle parhaalle. Sekä Janne että myös Funaki karsiutuivat toiselta kierrokselta. Kisa oli oikeata arpapeliä oikukkaiden tuulten vuoksi, ja Jannea vaivasi vieläpä vatsatauti. Pekankin kisa sai nolon lopun, kun hänet hylättiin toisella kierroksella, koska hän odotti riu'ulla liian pitkään. Hän oli erehdyksessä katsonut merkkiä väärästä kohdasta. Falunista olikin sitten lupa odottaa edes hiukan parempaa... Ja jotain parempaa tulikin siitä huolimatta, että Janne oli vielä heikossa kunnossa yrjötautinsa jäljiltä. Kahdella tekniikkavirheisellä, tasapaksulla hypyllä tuloksena oli kahdeksas sija. Kilpailun voittaja oli ylivoimaiseen tyyliin Schmitt, vaikka japanilaiset ja Hannawald parhaansa yrittivätkin. Se ei nyt vaan riittänyt. Falunin kilpailun jälkeen, kun enää neljä maailmancupin osakisaa oli jäljellä, Jannella oli vain 111 pisteen ero Schmittiin.

Kauden viimeinen ei-lentomäessä käyty kisa hypättiin Holmenkollenilla pienoisessa lumisateessa. Ensimmäisellä kierroksella sekä Janne että Martin olivat vaisuja, Schmitt jopa yllättävänkin huono. Toisella kierroksella hän otti sitten vahingon takaisin hyppäämällä mahtavan pitkän hypyn. Jannekin onnistui toisellaan paremmin, mutta se riitti vain viidenteen sijaan asti. Kilpailun voitti lopulta Noriaki Kasai, jolle Martinkaan ei voinut mitään. Hänen täytyi tyytyä kakkossijaan. Kollenin jälkeen oli tiedossa enää kolme kisaa Planican lentomäessä, ja Jannen johto oli kutistunut 76 pisteeseen.

Jo lentomäen ensimmäisenä harjoituspäivänä saatiin järkyttävä osoitus lajin vaarallisuudesta varsinkin suuressa mäessä ja epäsuotuisissa olosuhteissa. Venäjän Valeri Kobelev kaatui vaarallisesti kadotettuaan hypyn hallinnan ilmalennon aikana. Hänen liukumisensa alastulorinnettä pitkin oli karmivaa katsottavaa. Kobelevin verenpaineet katosivat kokonaan, mutta hänet saatiin elvytettyä.

Planican lentomäen ensimmäisen kilpailun ensimmäisellä kierroksella Martin Schmitt vetäisi todellisen jättihypyn montun pohjalle asti. Pituutta hypyllä oli huikeat 219 metriä, mutta Martin tuuletteli onnistumistaan liian aikaisin ja maksoi siitä kaatumisen muodossa. Janne onnistui kohtuullisen hyvin - 193,5 metriä - ja oli ekan kiekan jälkeen pari sijaa Martinin edellä, kolmantena. Kaikki kuitenkin odottelivat henkeään pidätellen toista kierrosta ja sitä, millaisen loikan Martin sillä esittäisi. Jo siinä vaiheessa alkoi olla selvää, ettei Janne pystyisi maailmancupin johtoaan enää kovin kauaa pitämään. Martin oli selvästi parhaassa kunnossa, eikä hänelle uhkaajaa näyttänyt löytyvän... edellyttäen, että hän pysyisi hyppynsä pystyssä.

Toisella kierroksella Martin vetäisikin sitten taas huippuhypyn loppulennon rauhattomuudesta huolimatta: Tuloksena uusi maailmanennätys 214,5 metriä. Kukaan ei enää sen jälkeen pystynyt uhkaamaan Martinin voittoa. Janne onnistui taas ihan hyvin, muttei huipusti - 197 metriä ja viides sija. Ero miehien välillä kokonaistilanteessa oli ennen kahta viimeistä kisaa vaivaiset 21 pistettä.

Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa se sitten tapahtui: Martin siirtyi Jannen ohi maailmancupissa. Vaikkei Martin täysin onnistunutkaan ensimmäisellä hypyllään, toinen hyppy oli taas niin pitkä että hänen yhteispisteensä riittivät kisassa toiseen sijaan. Japanin Miyahira teki ihmetempun ja nousi edellispäivän sairasvuoteelta voittajaksi. Hänen ensimmäinen voittonsa maailmancupissa tuli minimaalisella 0,3 pisteen erolla Martiniin. Janne oli kisassa sijoituksilla 'ynnä muut'; kehnoilla hypyillä tuli yhtä kehno kahdeksas sija. Kilpailun karsintakierroksella Norjan Tommy Ingebritsen hyppäsi uuden maailmanennätyksen 219,5 metriä. Ennen vihoviimeistä kisaa Martin oli 27 pisteen johtoasemassa Janneen nähden.Tuntui siltä, että ihmeitä pitäisi tapahtua, että tilanne enää kääntyisi uudelleen toisin päin.

Mitään ihmeitä ei tapahtunut, sillä sekä Janne että Martin pysyivät viimeisessäkin kisassa omilla tasoillaan: Martin oli kolmas ja Janne yhdeksäs. Mäkihyppykauden 98-99 viimeisen maailmancupin osakilpailun (eli 29:nnen) voitti Kasai, joka huippusuorituksellaan nousi yhteispisteissä kolmanneksi ohi Funakin. Martin voitti MC:n 58 pisteen erolla Janneen. Voitti Jannekin sentään jotain: Cupin ilman lentomäkiä!

Martin Schmitt oli mäkihyppytalven kuningas, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Hän hallitsi kisoja mielin määrin, ja ansaitsi todella myös maailmancupin voittonsa, vaikkei edes läheskään kaikkiin kisoihin osallistunutkaan. Martin saavutti kauden aikana melkein kaiken mahdollisen, ainoa harmittava lipsahdus sattui hänelle mäkiviikolla. Janne johti cupia parhaimmillaan jo neljälläsadalla pisteellä, mutta Martin kuroi etumatkan umpeen. Näillä näkymin mäkihypyn kärkinimet tulevat ensi kaudellakin olemaan Schmitt ja japanilaiset.

What really made the difference?

Miksi Janne Ahonen sitten hävisi Martin Schmittille? Syitä on varmasti monia, ja helpointa kai olisi vain sanoa Martinin olleen parempi. Toisenkin yksinkertaisen vastauksen voi näin penkkiurheilijan näkökulmasta löytää: Japanin matka oli suuri virhe. Ennen matkaa kaikki oli loistavasti, Janne oli juuri hypännyt todellisen jättiloikan Predazzossa ja lyönyt luun kurkkuun kilpailijoilleen. Mutta Japanin matka muutti kaiken perusteellisesti; sen jälkeen kaikki meni enemmän tai vähemmän päin bersettä.

Mutta miksi Jannen hyppyyn tuli tekniikkavirhe (joka vaivasi häntä koko loppukauden) juuri ennen Ramsauta? Syy siihen löytyy uusista, kevyemmistä suksista jotka hän otti käyttöön MM-kisojen viimeistelyleirillä. Niiden mukana tuli tekniikkavirhe, joka todennäköisesti maksoi hänelle vähintäänkin yhden MM-mitalin ja WC:n voiton. Paljon on myös spekuloitu sillä, olisiko Jannen sittenkin kannattanut jättää muutama maailmancupin osakisa väliin ja harjoitella vähän aikaa kotona. Martin teki juuri näin mm. MM-kisojen alla ja - yllätys yllätys - voitti koko paskan!

Sometimes coming second can be enough...

Lintuperspektiivistä tilanteen kehittymistä seurasi Bella.