Janne Ahonen: Vanhoilla mitaleilla ei enää pärjää

Mihinkäs ne kerran opitut ja tuhansien ja taas tuhansien toistojen myötä selkärankaan hiotut taidot häviäisivät? Edes niin herkässä lajissa kuin mäkihyppy?

Kysymykseen vastasi paluun tehnyt mäkimies Janne Ahonen, venyttämällä välivuotensa jälkeen heti Suomen mestariksi ja paikkaan maajoukkueessa.

Nyt alkavat sitten tositoimet, ja Ahonen on silmin nähden innoissaan. Mutta kokemus puhuu...

- Odotukset ovat kovat, sekä itsellä että muilla. Mutta on muistettava ottaa malttia mukaan. Halua on näyttää, mutta malttia...

- Paineita ei pidä asettaa. Paluu ja alku ovat sujuneet hyvin, mutta malttia malttia.

Selväksi tuli. Mutta ovatko odotukset Ahosella itselläänkin niin korkealla, että heti Rukan maailmancup-avausviikonloppuna hän ottaisi takaisin asemansa aivan terävimmässä eliitissä? Kuin vanhasta muistista.

- Kivahan niitä on muistella, mutta ei vanhoilla meriiteillä ja mitaleilla enää tänään pärjää, lyhyen ja asiaan menevän, mykistävästi tiivistävän ilmaisun mestari toteaa.

Maltilla, nöyryydellä, puhtaalta pöydältä siis. Jääkylmän kuningaskotkan sisällä kuitenkin varmasti möyryää tunnemyrsky, kun Rukan tuttuun torniin kavutaan ensi kertaa kansainvälisessä kisamielessä. Möyryäähän?

- Ei se kauheaa tunnekuohua aiheuta. Sitten kun on ensimmäinen kisa takana, voi miettiä miltä tuntuu.

Entäpä sitten Ahosen kokemuksen, iänkin (32) kantaminen joukkueen hyväksi? Olisiko veteraanista isähahmoksi, vaikka nyt Harri Ollille?

- Teen omia asioita, ja jos nuoret saa niistä jotain positiivista itselleen, niin hyvä, Ahonen tiputtaa alas ajatuksen sen kummemmasta "isäroolista".

Ollista puheen ollen, Ahonen ei välitä puhua. Ainakaan nuorukaisen tuoreimmasta kohusta ja sen mahdollisista vaikutuksista Suomen joukkueeseen.

- En ole uutisia nähnyt, kuulin siitä vain justiinsa ja se riitti minulle. En halua siitä sen enempää sanoa.