Janne Ahonen hyppää Mico-poikaansa pidemmälle, mutta pojalle aukeavat kaikki ovet.
LIITOON! Mico-poika kannustaa isäänsä lentoon. Tiia-äiti antaa tukea vierestä. Janne Ahonen sai ensimmäistä kertaa tänä talvena ulkomailla hypättäviin kisoihin Tiia-vaimonsa ja 6-vuotiaan Mico-poikansa kannustusjoukoiksi. Janne-isän faniryhmä kasvaa keväämmällä, kun perheeseen on tulossa lisäystä.
- Tunnelmat ovat ihan hyvät. Meille on pääasia olla täällä mukana seuraamassa kisoja. Emme ole asettaneet iskälle mitään tavoitteita, Tiia-vaimo kertoo mäkimontun reunalla.
- Janne on varmasti asettanut itselleen tavoitteet.
Janne-isä ei ole enää perheen ainut mäkihyppääjä. Mico on jo päässyt kokeilemaan siipiään mäkikotkana Lahdessa K5-mäestä.
Poika itse kuvaa mäkeä pieneksi. Micolta ei tunnu rohkeutta puuttuvan, eikä sitä sovikaan puuttua. Myös hänestä itsestään tulee omien sanojensa mukaan isona mäkihyppääjä.
- Ei Micoa varmaan pelota. Kyllä se olen minä, jota pelottaa, äiti nauraa.
Seuraavaksi on iskän vuoro hypätä. Mico heiluttelee vimmatusti kädessään uutta Suomen lippuaan, joka on jo ehtinyt pudota liejuiseen maahan.
Hyppäsikö isä hienosti? Vastaukseksi tulee vaisu nyökkäys.
Mittaa hypylle kertyy 206,5 metriä. Kilpailu on puolivälissä. Ennen lauantain kahta ratkaisevaa kierrosta isän sijoitus on seitsemäs.
Janne-isä ei ole alkuunkaan tyytyväinen toiseen kilpailuhyppyynsä, mutta vielä hän liitelee mäestä pidemmälle kuin poikansa. Jossain isä sentään jää kakkoseksi. Kisan ratkettua Mico esittelee ylpeänä akkreditointikorttiaan.
- Iskällä on vain kuusi (kulkuoikeutta)! Mulla on kahdeksantoista.
Mico pääsee kilpailualueella joka paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti